Miltä yamk-opinnot tuntuivat aikuisopiskelijasta

Pohdin pitkään yamk-opintojen aloittamista, mutta emmin koska meillä oli kolme lasta ja neljäs tulossa ja tein pitkää työpäivää vaativassa työssä. Raskausaikana päätin kuitenkin käydä ”kokeeksi” pääsykokeissa ja yllättäen sainkin paikan. Luulen, että tähän vaikutti suuresti se, etten jännittänyt tilaisuutta juuri lainkaan – olinhan vain kokeilemassa pääsykokeisiin osallistumista. Lisäksi olin juuri eräällä kurssilla harjoitellut samantapaisiin kysymyksiin vastaamista, joita tuli eteen pääsykoetilanteessa. Vauva syntyi ja siirsin opintojen aloittamista vuodella.

Millaisia ominaisuuksia yamk-opinnot vaativat opiskelijalta?

Kun lapsi oli vuoden, aloitin opinnot. Lähiopetuspäiviä oli vain muutama kuukaudessa. Tällöin joko äitini tai mieheni hoisi nuorimpia lapsia ollessani opiskelemassa. Koska olin muutoin hoitovapaalla, oli minun helppo osallistua lähiopetuspäiviin – ei tarvinnut sumplia työaikojen eikä työnantajan kanssa.
Opinnot sisälsivät melko paljon etätehtäviä, vaikka mielestäni niitä oli kyllä huomattavasti vähemmän kuin etukäteen oletin ja mielestäni ne olivat myös huomattavasti helpompia kuin etukäteen oletin. Omatoimisuutta tehtävien tekeminen kuitenkin vaati sekä tietynlaista itsekuria – joinakin iltoina olisin mieluummin tehnyt jotakin muuta kuin tehtäviä, mutta jos tehtävien palautuspäivä läheni, oli vain pakko jaksaa kirjoittaa. Koska lapsi oli hyväuninen, jäi minulle kuitenkin aivan riittävästi aikaa tehtävien tekemiseen.

Ilahduin siitä, kuinka paljon internetistä löytyy myös tieteellistä tietoa sekä kokonaisia julkaisuja. Koska minulla oli minimaalisesti täysin lapsivapaata aikaa, en käynyt kirjastossa juuri lainkaan hakemassa teoksia, vaan käytin lähes pelkästään verkosta löytämääni materiaalia. Lapsen nukkuessa oli helpompi etsiä tietoa koneelta, kuin huristella vaunujen kanssa kirjaston hyllyjen väleissä.
Lähiopetuspäivät sisälsivät mielestäni turhan paljon omien etätehtävien läpikäyntiä. Huomasin jännittäväni suuren luokan edessä esittämistä yllättävän paljon, vaikka työssäni olinkin paljonkin esillä. Töissä ympäristö oli vain niin tuttu ja tunsin tietäväni mitä teen, luokan edessä en aina tainnut olla niin kovin varma itsestäni.

Opinnäytetyön osalta huomasin, että omalta osaltani kenties vaikeinta oli tekstin tiivistäminen. Sain toistuvasti ohjeeksi tiivistää tekstiä ja keskittyä olennaiseen. Jollakin toisella varmasti jokin aivan toinen asia voi tuottaa vaikeuksia opinnäytetyöprosessissa. Minulla oli aiheesta paljon sanottavaa ja lähdin helposti sivuraiteille. Toisaalta minulle tuotti vaikeuksia myös olla tarpeeksi tieteellinen. Lähdeviittausten kanssa olin pulassa, kun en tehnyt niitä alusta lähtien huolellisesti. Pikkutarkkuus ei taida olla vahvin puoleni.

Opinnot olivat mielestäni kuitenkin antoisat ja koska amk-opinnoistani oli jo ehtinyt vierähtää reippaasti aikaa, tuntui opiskeleminen ikään kuin oman osaamisen ja ammattitaidon päivittämiseltä. Minulle hoitovapaalla opiskeleminen sopi erinomaisesti, mutta jos lapsi esimerkiksi nukkuu huonosti tai sairastelee paljon, saattaa hoitovapaan ja opintojen yhdistäminen tuntua rankalta. Oppilaitos suhtautui kuitenkin erittäin joustavasti kunkin opiskelijan henkilökohtaiseen tilanteeseen sekä tavoitteisiin ja omaa opiskelusuunnitelmaa pystyi laatimaan yllättävänkin pitkälti näistä lähtökohdista käsin. Myös etätehtäviä pystyi usein tekemään siten, että tehtävän sai tehdä itseään kiinnostavasta aiheesta – kaikkien ei siis tarvinnut kirjoittaa samoista aiheista, mikä oli erinomainen asia, koska opiskelijoiden taustat ja mielenkiinnon kohteet erosivat huomattavasti. Tämä on mielestäni aikuisopiskelun ehdoton hyvä puoli.